Psalms 109

Juudaksen suuri rikos

1Veisuunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. 2Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun ja puhuttelevat minua valheen kielellä. 3Vihan sanoilla he ovat piirittäneet minut, ja syyttä he sotivat minua vastaan. 4Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä rukoilen. 5He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. 6Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon saatana hänen oikealla puolellaan. 7Kun häntä tuomitaan, todettakoon hänet syylliseksi, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. 8Hänen päivänsä olkoot harvat. Ottakoon toinen mies hänen kaitsijantoimensa. 9Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. 10Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten ja etsikööt turvaa autioilta seuduilta. 11Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. 12Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköön kukaan armahtako hänen orpojaan. 13Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. 14Hänen isiensä rikokset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. 15Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. 16Sillä mies ei muistanut tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet. 17Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä. Hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. 18Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi ja hänen luihinsa kuin öljy. 19Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän vyöttäytyy aina. 20Tämä olkoon Herralta minun vainoojieni palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. 21Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä armosi on hyvä, pelasta minut. 22Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu rinnassani. 23Katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. 24Polveni horjuvat paastoamisesta, ja ruumiini on laihtunut lihattomaksi. 25Minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätään. 26Auta minua, Herra, Jumalani, pelasta minut armosi mukaan, 27ja he saakoot tuntea, että tämä on kätesi, että sinä, Herra, sen teit. 28Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. 29Olkoon häväistys vainoojieni pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä kuin viitta. 30Kiitän suullani suuresti Herraa ja ylistän häntä monien keskellä. 31Sillä hän seisoo kurjan oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

Copyright information for FinSTLK2017